Katkerista vesihuorista

Yrjönkadun uimahallissa on lähes poikkeuksetta nainen uimavalvojana miesten vuoroilla. Rutiinijuttu. Se saa katsoa perse penkissä päivästä toiseen munia ihan kelpo palkalla ja hyvä niin. Toisinaan myös valvoja rupattelee uimareiden kanssa. Mutta tänään oli sairastapauksen tai vastaavan takia mies muutaman tunnin uimavalvojana naisten vuorolla. Sitä varten aulaan oli laitettu iso lappu jossa mainittiin asiasta ja ilmoitettiin taho jolle voi tehdä valituksia. Halli tarjoaa uimapuvun voi saada jos miesvalvojan olemassaolo on liikaa (hallissa uidaan lähinnä alasti).

Eikö naisten neuroottisuudella ole mitään rajaa? Tai miksi naisille annetaan niin paljon tilaisuuksia olla neuroottinen? Lähinnä käy sääliksi se miesvalvojaparka haukankatseisten, vikoja alituiseen etsivien hajuhylkeiden parissa.

Kysyin joskus hallin kassaneidiltä, kumpi vuoro on rasittavampi, miesten vai naisten. Vastaus tuli heti: naisten. Siellä ne kuulemma arvostelevat toistensa tissejä vesijuostessa, raivoavat jos jonkun pillusta roikkuu tampaxin naru ja etsivät likaa joka paikasta (tod.näk.nämä tapaukset eivät jaksa itse siivota kotejaan). Ja nyt skandaali on syntynyt siitä, että viaton mies on pantu (!) valvojaksi. Vitun tekopyhät sekopäät: mitäpä muuta hukkunut nainen toivoisi kuin karskin miehen puhaltamaan ja hakkaamaan rintaa! Sehän on valvojan duuni. Ja sitähän ne vedessä lilluvat lutkat salaa toivovat.

Rakastuin raiskatessa

Lähdin tussunkuvat silmissä baariin. Vituiksihan se meni. Kuten arvata saattaa, päädyin taas Keltaiseen Ruusuun. Mutta sekään ei tuntunut miltään, joten päätin ottaa väkisin. Lähdin seuraamaan naista joka astui juuri kadulle porttikongista. Sillä oli pitkä, melkein katua laahaava takki. Todennäköisesti nousisi kohta ratikkaan, menisi tapaamaan ystäviä baariin ja saisin unohtaa koko jutun. Päätin: seuraan sitä siihen asti, ja jos tilaisuus tulee, käyn kiinni. Samantekevää mitä sen jälkeen.

Olin tässä vaiheessa aika humalassa ja sekaisin poppersista.

En ollut vieläkään nähnyt naisen kasvoja. Hän ei noussut ratikkaan vaan käveli Töölönlahden suuntaan. Aiempi pillukiihko alkoi hälventyä. Akka sispsutteli liian määrätietoisesti eteenpäin, ei kukaan muu paitsi pelkääjä kävele noin. Tai sellainen paskiainen, joka haluaa pelätä – ja joka haluaa tulla raiskatuksi.

Kiristin vauhtia ja kävelin rinnalle.

- Ollaanko me käyty joskus samassa kirjastossa?
- Ei.

Keskustelu hyytyi kuin kokkareinen kuukautisveri pikkuhousuihin. Näin käy aina naisten kanssa. Ei niiden kanssa tarvitsekaan keskustella, sillä ainoat huulet, joiden liike kiinnostaa, ovat häpyhuulet. Annoin naisen päästä taas edelle. Annetaan sen kuvitella että sai torjuttua taas yhden säälittävän miehen.

Puistossa tuli hetki. Ketään ei ollut näkyvillä. Kaada se puskan taakse, lyö kerran kasvoille silleen että tajuaa että on tosi kyseessä ja niittaa se maahan koko ruumiinpainolla. Sitten tunge kieltä suuhun ja käsi housuihin. Aloin taas kiihottua.

En pystynyt tekemään sitä. En siksi että kantti olisi pettänyt. Menin taas puhumaan naiselle.

- Siis kysyin vaan siksi että… ööh… mä siis asun tuolla Töölössä…
- Hei, tota anteeks mutta mä en halua nyt puhua sun kanssa. Et voitko jättää rauhaan.

Jäin tuijottamaan naisen kasvoja. Halusin yhtäkkiä että hän ottaisi minut syleilyynsä. Tai löisi. Vittu. Huomaakohan minusta, että olen runkannut tänään ja haisen spermalta?

- Kuuletko, mitä puhun pääni sisällä?
- Kohta soitan poliisit.

Vitun idiootti. Se on poliisi, ei poliisit.  Ääääh… asperger-syndroomani alkaa aina paheta kun joku tekee faktavirheen. Yllättäen niitä pääsi juuri naisen suusta yhtä usein kuin pillupieruja kunnon raiskauksessa. Jokin tuon naisen tyhmässä ja tyhjässä katseessa kuitenkin kiinnosti.

Ensimmäistä kertaa tunsin muuta kuin seksuaalista vetoa naista kohtaan. Mitä helvettiä? Minua alkoi kiinnostaa mitä nainen sanoo. Tätä ei ollut tapahtunut sen jälkeen kun katselin Ringa Ropon haastetteluja runkaten. En olekaan aikoihin ajatellut sitä lutkaa.

Anyway, nainen meni menojaan, kävin ostamassa Kummisedän ja Americanan (ananaksen tilalla kapriksia) ja menin syömään niitä kotiin. Ja ajattelen vieläkin sen kasvoja.

Pillukammo

Hyi vittu! Joitakin naisten seksiohjelmia katsoneena minua on kuvottanut erityisesti ämmien tapa puhua pilluistaan. Naiset haukkuvat ohjelmissa miehiä, munia ja hevostelevat omilla jättiorgasmeillaan kuivista limakalvoista kärsiville kanssakeskustelijoilleen. Kun äidillisen ylästatuksen ottanut asiantuntija-akka antaa tavisnaisille vinkkejä pillunhoidossa, se on olevinaan normaalia.

Pillua hoivataan, sitä tarkkaillaan, sen kanssa eletään ja käydään läpi naiseuden iloja, sitä murehditaan – se ikään kuin levitetään tv-ruutuni kokoiseksi punaiseksi lihaksi, jota en pääse karkuun. Hyi vittu! Ja totta helvetissä jatkan katsomista, koska pillu kiinnostaa niin paljon.

Pillu on paha juttu. Kyllähän sitä tekee mieli. “Millainenkohan pillu tuollakin mahtaa olla? Miltähän tuonkin milfin pillu maistuu? Onkohan isotkin häpyhuulet…” Tämäntyyppisestä päänsisäisestä muminasta säpsähtää moni ukko hereille kesken kokouksen. Vaan miten käy, kun vaikkapa fantasia pillunnuolennasta toteutuukin perjantai-illan päätteeksi? Useimmiten huonosti.

Tässä kaksi yleisintä vaihtoehtoa:

1) Pantavaksi suostunut nainen on niin neuroottinen, ettei anna nuolla pilluaan. Vaikka ämmä olisi pesaissut tuheronsa tulikuumalla saippuavedellä ja sheivannut millintarkasti, ei mies pääse edes hajuetäisyydelle – pillu voi olla kuitenkin likainen ja ruokoton. Iik!

2) Jos sen kimppuun kielineen pääseekin, alkaa homma kuvottaa. Tuntuu kuin suutelisi jossain saatanan silliliemessä uitetun tupakkaihoisen taksikuskin silmäpusseja. Hyi vittu! Alapa siinä sitten näytellä, että hyvin maittaa. Näin käy erityisesti avioliitossa ja yhden illan hommissa rehevien hippityttöjen kanssa, jotka eivät luonnollisuuden hengessä suihkuta tuheroaan kuin parilla tipalla.

Mutta silti. Samalla tavalla kuin katselee muka järkyttyneenä kuvia sikatilojen paiseporsaista ja ostaa kuitenkin viikon kuluttua kinkkusuikaleita, pillua tekee ennen pitkää mieli – vaikka se nyt kuvottaisikin niin puheen kuin teon tasolla. Hyi vittu!

Ohjeita 1. Kun nainen alkaa vituttaa

Historiamme kipukohdiksi mainitaan sisällissota ja suomettuminen. Oikeasti historiamme noloin asia on naisten äänioikeus, joka vielä nostetaan kiusallisen usein esiin miesten verorahoilla kustannetuissa turhanpäivissä seminaareissa.

Äänioikeuden myöntäminen naisille oli virhe, joka käynnisti kamalan dominokeksi-efektin, jonka täytteenä oli vaniljan sijaan mähmäistä valkovuotoa. Pian kaikissa länsimaissa myös munattomat saivat äänestää. Ranskalaiset sentään sinnittelivät sotien jälkeiseen aikaan ja viimeinen järjenkäytön Maginot-linja murtui kovien taisteluiden jälkeen Sveitsissä 70-luvulla. Ei ihme, että Sveitsi ehti kuitenkin kehittyä maailman rikkaimmaksi maaksi, kun ei tarvinnut jakaa rahaa naisten keksimiin projekteihin.

Naisehdokkaat saavat sivukaupalla myötäsukaista mainostilaa naistenlehdissä, samalla kun miespoliitikkoja pilkataan vakavissa lehdissä. Eduskunnassa miespoliitikot keskittyvät järjestykseen ja talouskasvuun. Naispoliitikot taas keskittyvät keksimään rahanreikiä, jotka ovat isompia kuin heidän venähtäneet vaginansa. Siinä sivussa tietenkin myös kauhistellaan kaikkia kansalaisten keksimiä keinoja hankkia lisää rahaa. Silloin yhteiskunnan arvot ovat kuulemma menneet liian “rahakeskeisiksi”. Se ei tietenkään ole rahakeskeistä, että vaaditaan jatkuvasti lisää rahaa omiin fantasiaproggiksiin.

Joskus naiset jopa äityvät (mikä vastenmielinen sana!) puhumaan punaviinin ja estrogeenihoitojensa sekoittamina politiikkaa. Väittelyt ovat tietysti mahdottomia, homma on yhtä järkevää kuin keskusteleminen hyttysen kanssa veren hemoglobiiniarvoista. Näihin vittumaisiin tilanteisiin on olemassa ratkaisu.

Kun nainen selittää jotain poliittista päätöstä, kysy tältä joku fakta asiaan liittyen. Esimerkiksi “ja kuinkakohan suuri Suomen budjetti sitten on?”. Nainen menee lukkoon, koska ei tiedä puhutaanko miljoonista, miljardeista vai triljoonista. Ydinvoimaa vastustavalta naiselta voit kysyä tarkennuksia; mikäs siinä ydinvoimassa on vaarallista? Mikä on fuusio ja mikä on fissio?

Ei se tiedä.

Ei tästä tietenkään mitään hyötyä ole, koska naiset saavat edelleen äänestää. Mutta se helpottaa pahinta vitutusta.

Naiset eivät osaa tappaa itseään

Miehet masentuvat, mikä kertoo siitä että he eivät kestä elämän haasteita. Todennäköisesti syynä tähän on luolamiesmäinen fallosentrinen valloitushalu joka ei kuitenkaan saa täyttymystä, koska miehestä ei ole mihinkään. Naiset masentuvat, mikä kertoo siitä että yhteiskunta perustuu naisten hyväksikäytölle ja kiusaamiselle. Naiset kantavat maailmaa harteillaan, mutta jossain vaiheessa nämäkin urheat enkelit (ei, sankarittaret) voivat murtua.

Mitä käykään kun ainoa ulospääsy on se lopullinen ulospääsy? Miehet ja naiset ajautuvat itsemurha-yritykseen suurinpiirtein samaa tahtia, naiset hiukan enemmän. Hetkinen, nyt kuulostaa väärältä… eivätkö miehet tosiaan tee naisia enempää itsemurhia? No tekevät tekevät, nimittäin onnistuneita. 3-5 -kertaisen määrän, maasta ja ajankohdasta riippuen. Suomessa etenkin lama oli miehille aikaa jona paras vaihtoehto näytti olevan koristella tuvan seinää turskauksella omia aivojaan.

Ratkaisun hetkellä nainen palauttaa helposti mieleen lukemansa horoskoopit ja enkelikirjat (niitä riittää) ja vahvistuu uskossaan siihen, että on itse maailman keskipiste. Lähetetään siis itsemurhatekstarit kavereille ja otetaan joku säälittävä pilleriannos, kyllä sieltä pelastaja löytyy.

Miehillä itsemurhan takana on halu kuolla, lopettaa eläminen. Naisilla se on se kuuluisa avunhuuto. On muuten vittumaisin mahdollinen tapa huutaa apua. Naiseuden ydintä.

Äitienpäivästä pitää luopua

Voi polkupyöräilevä Jeesus Kristus sentään tätä suomalaisten äitien saamaa suitsutusta ja huomiota. Äiti on suomen kaunein sana, on vuoden äitejä, äitiyspakkauksia, äitienpäivä, äiti Amma, äiti Teresa. Meillä miehillä on vain isä Mitro ja pullo viinaa. Eikä ilmiöltä pääse karkuun edes elokuvateatterissa. On se niin liikuttavaa, kun sotaelokuvissa nuoret kituvat miehet huutavat viimeisinä sanoinaan äitiä. Äitiä itki myös jo nuorena maanista saunapirua muistuttanut Vesku Loiri Poikien lopussa. Äiti! Äiti!

Tiedoksi: fiktiiviset ja tosielämän miehet eivät itke äidin perään ikävän tai arvostuksen takia. Karu syy on se, että äidit ovat manipuloivia, omahyväisiä ja omistushaluisia mulkkuja, jotka saavat kierolla toiminnallaan poikien ajatukset palaamaan aina äitiin. Miksi nuoret miehet etsivät kapakoista äitinsä näköistä naista? Miksi miehet dokaavat? Miksi miehen ajatukset ovat niin sekavia sekstatessa? Miksi miehet ovat ihan pihalla? Koska äidit ovat saaneet niin jumalattoman, vankkumattoman vallan, jota he myös ansiokkaasti käyttävät – vaikka olisivat tuhansien kilometrien päässä pojistaan tai kuolleita, mikä on naisten kohdalla aina plussaa.

He verhoavat sen empaattiseen hymyyn ja kutsuvat sitä rakkaudeksi tai hemmotteluksi. Kyseessä on kuitenkin sadistinen piirre, jonka avulla äiti säilyy poikansa elämän keskipisteenä vanhainkotiin asti. Kaikki alkaa siitä, kun parin vuoden ikäinen viaton poika alkaa tylsistyneenä räplätä kikkeliään. Tästä käynnistyy vuosikymmeniä kestävä sarjatulitus huomattelua, arvostelua, tarkkailua, kaiken kivan kieltämistä, utelemista ja nonsaleeraamista jos poika alkaakin toimia oman päänsä mukaan, eikä noudatakaan äityliinin käsikirjoitusta. Perkele, omaa itseäänhän tässä on ajateltava, eikä jotain saatanan äitiä. Ei elämästä muuten selviä.

Kiinnostavaa on myös se, miten äidit saavat niin paljon demonisia piirteitään anteeksi. Jos äiti sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, on koko kylä paikallislehteä myöten tukena. Jos äiti lyö tai kiusaa lastaan, oli lapsi sen ansainnut – tai äidillä heikko hetki. Jos äiti lähettelee Vauva-lehden keskustelupalstalle kuvia punaisesta pillustaan, on se osoitus luonnollisesta suhtautumisesta naiseuteen. Jos kolme lasta synnyttänyt nainen juoksee vittu venähtäneenä kotoa päiväkotiin, sieltä kouluun, koulusta muskariin ja töissä kokouksesta toiseen ja saa burn-outin, on kyse tehopakkausäidistä jota puoliso ei ole tukenut tarpeeksi. Jos miehelle olisi käynyt vastaavasti, syytettäisiin häntä urakeskeisestä ajattelusta.

Onneksi äideille voi kostaa. Itse olen kompensoinut kokemiani pahuuksia lisäämällä dementoituneen äitini ateriapalvelun tuomiin ruokiin omaa virtsaani silloin, kun olen mennyt häntä katsomaan. Hyvin on näyttänyt maistuvan. Samallapa tulee kostettua kusipää-äitini minulle väkisin syöttämät pillunhajuiset uunilohet.

Toivon hartaasti, että äidit vetäisivät vitun päähänsä ja olisivat vähän aikaa hiljaa. Te olette saaneet jo liikaa huomiota. Pientä tasapainoa tähän toisi se, ettei äitienpäivää enää vietettäisi. Jos tämä paska traditio kuitenkin pidetään ennallaan, kippaan seuraavana äitienpäivänä kusiset ruoat suoraan äitini sänkyyn.

Synnytysmyytti

Tärkein – ja ainoa – opetus, jonka olen isältäni saanut oli “älä jumalauta koskaan hanki lapsia”. Ja sitä olen myös noudattanut. Naiset ovat mourunneet minua laskemaan liisterini pyhimpäänsä, mutta olen itsepintaisesti heittänyt siimahännät kitarisoihin. Parempi käyttö sekin naisen suulle kuin puhuminen. Pimppiin laukeaminen on tietysti ansa, johon verrattuna WinCapita on loistodiili. 15 sekuntia lämmintä kutinaa vyötäröllä ja vähintään 18 vuotta naisen armoilla. Kun nainen on raskaana, olet hävinnyt pelin.

Miksi naiset sitten tekevät raskaudesta ja synnyttämisestä niin ison numeron? Tietysti siksi, että se on ainoa asia maailmassa, josta voidaan sanoa – de facto – ettei mies siihen pysty. Harmi kyllä nainen voi TEORIASSA olla esimerkiksi kvanttifyysikko, filosofi, teknisen innovaation keksijä tai klassisen musiikin säveltäjä. KÄYTÄNNÖSSÄ nämä ovat tietysti naiselle mahdottomia hommia, mutta pieni tilastollinen mahdollisuus on. Yhtä pieni kuin ortodoksipapin heteroudella. Sen sijaan synnytykseen pystyy vain nainen. Koska mies ei voi ikinä tietää miltä synnytys tuntuu, naiset tehneet siitä tarinoissa Raatteentien taisteluun verrattavan ponnitustuksen.

Oikeastihan synnytyksessä maataan naiselle luontevimmassa asennossa, haarat levällään, miesten verorahoilla kustannetussa täyshoitolassa sellaiset huumeet suonissa, että mies saisi niistä vankilatuomion.

Tärkein syy naisten luomaan synnytysmyyttiin on tietysti se, että naiset yrittävät peittää sitä, että jokainen synnyttävä nainen on vähintään kerran alistunut miehen nussittavaksi. Siellä ne pyörivät ylpeänä vatsansa kanssa Naistenkliinikalla, ikään kuin sitä faktaa ei olisikaaan, että he ovat kerran maanneet nelinkontin ja mourunneet kiimaisina nahkaista kuulakärkikynää sisäänsä. Jopa ne rumimmat ja pihtarinnäköiset synnyttäjätkin ovat joskus nussineet. Un-fucking-believable! Koska tuo fakta on niin nolo, koko länsimainen uskonto perustuu tuon tosiasian kieltämiseen.

Ja vaikka naista tyydyttämässä olisi minkälainen ringettejoukkue tahansa, miestä siinä siittämisessä on silti tarvittu. Naisen euro on ehkä 80 senttiä, mutta miehen muna on vähintään 20 senttiä. Ja ilman tuota valtikkaa eivät vatsatkaan pystyssä olisi!